Erilaisia kulttuurimalleja joita on käytetty niitten eroavaisuuksia tutkittaessa
Sana kulttuuri juontuu latinan verbistä 'colere' joka tarkoittaa 'hoitaa, suojella, kasvattaa tai viljellä'. Siinä on siis kysymyksessä ihmisen tekeminen eikä luonnon aikaansaaminen. Englannin kielessä sanan 'culture' käyttö löytyy ensi kerran vuodelta 1510 peräisin olevasta sanonnassa 'cultivation through education' jonka voisi vapaasti kääntää 'sivistystä koulutuksen kautta'. Sanan käyttö merkitsemään 'sivilisaation älyllistä puolta' on vuodelta 1805 ja vuonna 1867 sitä käytetään merkitsemään 'jonkun kansakunnan kollektiivisia tapoja ja saavutuksia'. Termiä 'kulttuurishokki' käytettiin ensi kerran vuonna 1940 (The Online Etymology Dictionary'n mukaan, http://www.etymonline.com)
Miten kulttuuria voi määritellä? Kirjaimelllisesti sadoilla eri tavoilla viisaaat kirjoittajat ovat yrittäneet löytää kaikenkattavaa määritelmää.
Kulttuuri muodostuu kielestä, aatteista, uskomuksista, tavoista, kielloista, säännöstöistä, laitoksista, työkaluista, tekniikoista, taideteoksista, rituaaleista, seremonioista ja symbooleista. Kulttuurilla on ollut ratkaiseva osa ihmisen evoluutiossa, se on sallinut ihmiskunnan mukauttaa ympäristöään omiin tarkoituksiinsa sen sijaan että ihminen olisi jäänyt pelkästään luonnollisen valinnan varaan. Jokaisella ihmisyhteisöllä on oma kulttuurinsa tai sosiokulttuurellinen järjestelmänsä (Lähde: Encyclopedia Britannica )
Kulttuurin voidaan yleisesti sanoen muodostuvan kolmesta perusedellytyksestä:
- Arvot - Arvot ovat aatteita jotka kertovat mitä elämässä on tärkeää
- Normit- Sääntöjä jotka kertovat miten ihmisten odotetaan käyttäytyvän eri tilanteissa
- Ihmiskäden työt - Tavarat tai aineellinen kulttuuri kuvastaen ihmisten arvoja ja normeja mutta ne ovat käsin kosketeltavia ja ihmiskäden tuottamia.
Arkeologit keskittyvät aineelliseen ja kosketeltavaan kulttuuriin kun taas kulttuuriantropologit keskittyvät symbooliseen kulttuuriin. Sosiobiologit koettavat ymmärtää kulttuurin eri aspekteja meme- käsitteen avulla, jonka Richard Dawkins ensimmäisenä esitti teoksessaan The Selfish Gene vuonna 1976. Dawkins ehdottaa että on olemassa kulttuurin yksittäisalueita -memes- joita voisi karkeasti verrata evoluutiobiologian geeneihin. Vaikka tällä näkökannalla on paljon suosijoita, antropologit eivät yleisesti allekirjoita sitä.
Poikki-kultttuurellinen kommunikaatio tai kulttuurien välinen kommunikaatio tarkastelee kanssakäymisyrityksiä erilaisista taustoista tulevien ihmisten välillä. Samalla yritetään kehittää ohjenuoria joitten avulla kommunikointi eri kulttuuritaustaisten välillä helpottuisi. Poikkikulttuurellisen kommunikaation tärkeimmät teoriat perustuvat eri kulttuurien arvojen erilaisuuteen. Tällä tutkimussaralla huomattavimpia tutkijoita ovat Edward T. Hall, Geert Hofstede, Fons Trompenaars, Shalom Schwarz ja Clifford Geertz.
Joskus on aivan pelottavan haasteellista kertoa tutkimustuloksista ja keskustella poikkikultttuurelllisista aiheista eri tiimoilta ja erilaisissa tilanteissa kuten yrityskulttuurin, työpaikkakulttuurin tai kulttuurien välisten pätevyyksien yhteyksissä, koska maallikot yleensä ovat taipuvaisia käyttämään sanaa 'kulttuuri' viittaamaan johonkin hienostuneeseen, taiteelliseen tai sellaiseen mikä kuuluu yksinomaan johonkin määrättyyn 'taiteilijaryhmään' jotka toimivat erilaisella tasolla kuin tavalliset työyhteisöt. Tässä on joitain tavallisia kulttuuri-sanan käyttöilmaisuja:
Kulttuuri on se osa sanomalehdestä josta luetaan arvosteluja teatterinäytöksistä, tanssiesesityksistä tai kirjoista jne.
Kulttuuri on se mitä vanhemmat ja isovanhemmat opettavat jälkikasvulleen.
Kulttuuri on se mitä sinulla ei ole jos nostat jalkasi ruokapöydälle tai syljeskelet julkisesti.
'He vain tulevat toisenlaisesta kulttuurista' sanotaan ihmisistä joiden käyttäytymistä ei ymmärretä mutta on vain kestettävä sitä.
Aivan perusosiltaaan 'kulttuuri' muodostuu kahdesta tasosta: näkyvä osa ihmisten käyttäytymisessä tai vaatetuksessa ja kätten tuotteet jossain määrätyssä muodossa sekä arvojen taso eli silmille näkymätön taso.
Poikkikulttuurelliselle tutkimukselle on monenlaisia malleja, tunnettuja ovat ' jäävuori' ja 'sipuli' mallit. Populaarisempi 'jäävuorimalli' tunnistaa ei vain näkyvissä olevaa aluetta vaan myös piileviä tasoja. Tätä kulttuuritutkimuksen aluetta ovat kehitelleet French ja Bell, 1979.
Niinkin laajan käsitteen kuin 'kulttuurin' kartoittaminen vain kahden tason avulla osoittautui liian suureksi haasteeksi ja keksittiin 'sipuli' malli.
Geert Hofstede (1991) ehdotti mallia, jossa olisi neljä kerrosta joista jokainen pitää sisällään alempaa tasoa tai on kiinteässsä yhteydessä siihen. Tämän mallin mukaan kulttuuri on kuin sipuli, jota voidaan kuoria kerros kerrokselta sisällön paljastumiseksi. Hofsteden mukaan kulttuuri on 'mielen kollektiivista ohjelmoitumista mikä erottaa yhden ryhmän tai kategorian jäsenet muista'.Oikealla oleva piirros osoittaa miten Hofstede kuvaa eroa persoonallisuuden, kulttuurin ja ihmisluonnon vällilllä.
Trompenaars ja Hampden-Turner (1997) omaksuvat samankaltaisen sipulimaisen kulttuurimallin, mutta heidän mallissaan laajennetaan enemmänkin sisintä kaksitasoista ydinosaa uloimman kuoren sijasta. Heidän näkemyksensä on, että kulttuuri muodostuu ydintason perusolettamuksista. Nämä 'perusolettamukset' muistuttavat Hofsteden 'arvoja'.
(Lähde: Hofstede,G. 1991: Cultures and organizations: Software of the mind. New York: McGraw-Hill,
Yksi poikkikulttuurillisen kulttuurin tutkimuksen heikoista kohdista on ollut vaikeus päästä yli taipumuksesta samaistaa kulttuuri kansallisvaltion käsitteen kanssa. Kansallisvaltio on poliittinen kytkelmä muodostuen autonoomisesta valtiosta jonka asukkaiden enemmistö jakaa yhtenäistä kulttuuria, historiaa, kieltä tai kieliä .Kulttuureilla ei ole tarkasti määriteltyjä rajoja tai rajalinjoja kuten kansallisvaltioilla. Kulttuurien ilmenemistavat ja vieläpä ydinuskomuksetkin voivat mukautua monenlaisiin muutoksiin ja yhdistelmiin välimatkojen kasvaessa.
Kulttuurilla on tulkitseva funktionsa ryhmän jäsenille jotka kuuluvat sen erityiseen piiriin. Vaikka kaikki ryhmän tai yhteisön jäsenet ovat osallisina kulttuurissaan, kulttuurin ohjaaman käytöksen ilmaisumuotoja säätelee suuresssa määrin yksilön persoonallisuus. Poikkikulttuurellisen tutkimuksen päämääränä on valjastaa tätä kulttuurin käytännöllistä funktiota työkaluksi lisäämään ihmisen sopeutumiskykyä ja parantamaaan kommunikaatiota.
Lähteet:
- Dawkins, Richard (19776) The Selfish Gene, Oxford University Press
- French, W.L. ja Bell, C.H. (1979) Organization development. New Jersey: Prentice Hall.
- Hofstede, Geert "Cultures and Organizations : Software of the Mind ", 1997.
Copyright Dot-Connect 2007. All rights reserved. Suomenniementie 15, 00950 Helsinki, Finland info@dot-connect.com